Ohikiitävää

Tää lähihoitajan työ on kyllä avannu mun silmiä monenkin asian suhteen. Osalla ihmisistä ei kuitenkaan välttämättä ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä me päivät pitkät tehdään tuolla. Se on muutakin kun pelkkää paskan lappamista tai vanhuksien kanssa keskustelua. Jokaisen yksilölliset tarpeet tulee huomioida ja toimia sitten sen mukaisesti. Ihan vain vaikka selvennyksen vuoksi haluan nyt kertoa noin suunnilleen mitä esim mun keskiverto työpäivä sisältää, yleisellä tasolla tietenkin koska vaitiolovelvollisuus potilas asioista.

Aamulla kun mennään seitsemältä töihin niin yöhoitajat antavat pienen raportin kuinka yö on sujunut ja onko ollut mitään erikoista. Työskentelemme tällä hetkellä pareina, joten toinen yleensä lähtee huolehtimaan vanhuksille aamulääkkeet. Toinen lähtee tekemään aamupesuja muutamalle, joskus pestään myös ensin yhdessä joku ja sitten toinen lähtee lääkkeisiin, päivä kohtaista siis.
Aamupesuista nyt sen verran että jokaiselta pestään kasvot (annetaan hampaat suuhun samalla jos on) , kädet, kainalot ja tehdään alapesu ja vaihdetaan kuiva vaippa, kammataan hiukset ja rasvaillaan esim jalkoja jos on tarvetta.Myös puhtaita vaatteita vaihdellaan tarpeen mukaan. Samalla tottakai jutellaan vanhuksen kanssa ja kerrotaan mitä milloinkin tehdään. Tietenkin ne jotka vielä pystyvät itse edes hieman tekemään niin tekevät itse sen minkä pystyvät ja loput autellaan.

Kun kello on puoli kahdeksan on aamupalan aika. Itse syövät vanhukset käydään avustamassa hyvään istuma-asentoon ja annetaan samalla aamulääkkeet. Sen jälkeen lähdetään avustamaan ruokailussa/ syöttämään niitä jotka eivät enää itse siihen kykene. Tässäkin tietysti huomioidaan yksilöllisyys, toiset esim syövät hitaammin kuin toiset ja osa aspiroi / yskii herkästi ja toisille juomatkin täytyy sakeuttaa. Osalle jauhetaan myös lääkkeet. Kun kaikki ovat aamupalan saaneet käydään istumassa olevat vanhukset laskemassa lepäämään.
Tässä välissä on henkilökunnan kahvitauko n. 15min. Viimestään yhdeksältä jatketaan hommia.
Aamupesuja jatketaan, hoidetaan mahdolliset haavat ja tehdään muutkin mahdolliset hoitotoimenpiteet. Aamulla viedään muutama vanhus myös suihkuun. Osa käy suihkutuolilla ja osa "laverilla"/ suihkupaarilla. Meillä on suunniteltu etukäteen suihku ja vatsantoiminta listat. Suurimmalla osalla kun ei enää vatsa toimi normaalisti niin he saavat peräruiskeen muutaman kerran viikossa. Meillä on myös käytössä nostolaite jolla vanhuksia voidaan siirtää sängystä esimerkiksi suihkutuoliin, g-tuoliin tai pyörätuoliin. Muutamia virkeitä vanhuksia nostetaankin tuoliin ja viedään päiväsaliin lounaalle. Huolehdimme myös pitkin päivää asentohoidosta eli käännetään vanhuksia hieman kylkiasentoon sängyssä ja tuemme tyynyillä hyvään asentoon.
Yhdeltätoista on mahdollisuus käydä taukotilassa syömässä jos kaikki pesuhommat on tehty ja nälättää. Puoli kaksitoista alkaa vanhusten lounasaika ja samalla tavalla käydään heitä avustamassa kuin aamiaisellakin.

Iltapäivällä kirjataan sähköiseen järjestelmään jokaisesta potilaasta jotakin joka päivä. Kirjattavia asioita voivat olla esim. Voinnin muutokset, ruokahaluttomuus, lääkkeiden ottamatta jättäminen, haavat ja niiden hoito, mieliala ym. Tähän aikaan hoidetaan myös muita ns paperihommia jos niitä vain on. Kelin salliessa iltapäivällä voi myös ulkoiluttaa vanhuksia. Aamuvuoro loppuu yleensä 13-15 välisenä aikana.
Lounas ja päivällis aikaan kohdataan yleensä myös omaisia jonkun verran. He yleensä kyselevät läheisensä voinnista tai keskustelevat heitä muuten askarruttavissa asioissa läheistensä hoitoon liittyen. Monet omaiset tulevat juuri ruoka-aikaan ja avustavat samalla läheistään ruokailussa.
Mielestäni se on todella positiivista että omaiset osallistuvat tällä tavoin hoitoon. Ainut mikä välillä vähän mietityttää kun toiset ovat niin innokkaita ja hoivaavia että avustavat myös vaikka vanhus pystyisi syömään itsekin. Toki se voi olla vähän sottaistakin puuhaa välillä ja näyttää ehkä epävarmalta mutta se ylläpitää vanhuksen olemassa olevaa toimintakykyä ja tarkoituksemme on pitää sitä yllä niin kauan kuin mahdollista. Emme me ilkäyttämme jätä heitä yksin ruokailemaan, vaan ainoastaan jos he selkeästi vielä itse kykenevät siihen. Jotkut vanhuksethan oikein odottavat hoitajilta "palvelua" eivätkä haluaisi tehdä mitään itse, tätä esiintyy kuulemani mukaan etenkin palvelutaloissa. Josta päästäänkin sopivasti seuraavaan aiheeseeni.

Olen miettinyt jonkun verran tulevaisuuden näkymiä tässä ja en kyllä ole täysin huoleton. Vanhuksia ruvetaan hoitamaan jatkossa entistä enemmän nimenomaan palvelutaloissa ja virallisella nimikkeellä tehostetussa palveluasumisessa. Vanhukset ovat omissa yhdenhengen huoneissaan ja maksavat saamistaan palveluista. Ja mitä nyt olen lukenut ja kuullut niin  palvelutaloilla on toisinaan huonohkot henkilökunta mitoitukset ja kiireellä joudutaan hommia tekemään.Rahahan se vain tuntuu nyky yhteiskunnassa ratkaisevan. Mietin vain että saako kaikki tarvitsemansa hoivan, kokevat vanhukset turvattomuutta, onko aikaa huolehtia asentohoidosta, vanhuksia ikääntyy koko ajan enemmän niin riittääkö resurssit?  Muutamia lainauksia viime aikaisista uutisista tähän väliin.
"Vanhustenhoidon kehittäminen Suomessa nojaa yleisesti ajatukseen, jonka mukaan laitoshoitoa pitää purkaa ja panostaa sen sijaan kotihoitoon ja tuettuun palveluasumiseen."
"Vanhustenhoito on suuren haasteen edessä, kun vanhusten määrä kasvaa ja kuntien taloustilanne heikkenee."
"Kaksi yksityisen hoitokodin työntekijää kanteli viime marraskuussa siitä, että henkilöstömitoitus oli laitoksessa puutteellinen ja kivunlievitys vaillinaista eikä henkilökunnalla ollut saattohoitokoulutusta, vaikka laitoksessa on myös saattohoitovaiheen vanhuksia."
"Kun henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, uupuvat laitoksissa jo työskentelevät.  Pahinta tilanteessa on se, ettei hallituksellakaan näytä olevan kykyä tai halua löytää rahaa vanhustenhoidon normittamiseksi."

Itse haluaisin ainenkin tarjota ikääntyville ihmisille mahdollisimman hyvää hoivaa, huolenpitoa ja turvaa. Vanhuksille pitäisi olla antaa sen verran aikaa että hoitotilanteet ja kohtaamiset olisivat täysin kiireettömiä ja jokainen saisi tuntea itsensä tärkeäksi. Kaikki tulisivat omalla tavallaan mahdollisimman hyvin ymmärretyksi ja kuulluiksi. Ulkoilua ja muutakin virikkeellisyyttä lisäisin myös varsinkin niille jotka vielä jaksavat siitä kunnolla nauttia. No tälläistä tekstiä tällä kertaa..Tähän suuntaan toivoisin vanhusten hoidon menevän, koska aina voi parantaa. Voihan olla että elän haavemaailmassa kun kuvittelen tälläisiä asioita? Tulevaisuus näyttää miten elämä meitä riepottaa, otetaan vastaan mitä saadaan ja tehdään töitä sen eteen että saadaan mitä halutaan.

Tässä vielä kappale joka osaltaan vaikutti aiheen valintaan; Arttu Wiskari - Tuntematon potilas

Kiitos jos jaksoit lukea, jätä toki kommentti. :)