Arvostan sitä miten mut kasvatettiin, huolehdi itsestäs ja auta muita niin opetettiin.

Mulla on ollu nyt yövuoroissa aikaa ja keksin alkaa väkertämään tarinoita riimien muodossa. Vähän on vielä hakemista toi kirjottelu mutta practice makes perfect! :) Jotain vaikutusta varmaan musiikkimaulla tähän intoiluuun :P Laitan nyt vielä tähänkin ton väkerryksen.

"Paljon asioita pienessä elämässä kokenut, usein "Miksi?" itsekseni hokenut. Oppinut pettymysten ja ilojen kautta, tajunnut että kokemukset on sitä aitoa vaurautta. Sosiaalisena tyttönä paljon aina puhunut, joskus jopa omista asioista liikaa avautunut. Harva kuitenkaan tuntee sitä aitoa mua, ne tuomitsee kuoren, ei jaksa kiinnostua. Virheistä parhaani mukaan yrittänyt oppia, kun ei elämässä voi vain toivoa ja heittää noppia. Kiusaamisen ja vastoinkäymisten aikaan ois ollu helppo masentua, mut ei, se ei vaan ollut yhtään mua. Eteenpäin sisulla elämässä vaelsin, omaa onneani etsin.

Kavereita aina tullu ja menny, aidot ystävät pysyy, tiedän sen ny. Musiikki auttanu kun on ollu vaikeeta, joittenki biisien kuunteleminen on vieläkin haikeeta. Monilta sain myös paljon tukea, sitä kiitoksen määrää on vaikea sanoiksi pukea. Haluun että tiedätte; mä arvostan teitä, tuutte aina olemaan mulle tosi tärkeitä. Elämänilon ja onnenkin löysin, niissä aion roikkua hampain ja kynsin. Vahvemmaks kasvanu kaikesta tästä ja aion tiukasti kiinni pitää elämästä."